Hedelmäpuutarhaharrastajat varmaan tietävät nimet: borgovskoje, junost, eppulainen, heinävesi, orlovim, vekovaja, lada, tshizholskaja, kafedralnaja ja lukasovka rannaja. Viisi ensimmäistä ovat omenalajikkeita ja viisi seuraavaa ovat päärynälajikkeita. Tänä keväänä kokeilin, miten onnistun varttamaan näitä lajikkeita olemassa olevaan päärynäpuuhun ja omenapuuhun. Varttamisesta on nyt noin kaksi viikkoa. Jaloversot, jotka liitin perusrunkoon, olin katkaissut kolmen silmun mittaiseksi. Varttamisessa tarvittiin myös terävää veistä jolla, leikattiin liitettävien oksien pinnat ja sidontafilmiä (kumimainen nauha), jolla sidottiin liitoskohdat ja vahaa, jolla suljettiin leikatut ja haihduttavat pinnat. Jaloversot, sidontafilmin, vahan, veitsen ja ohjeet olin tilannut Hirvensalmen taimistosta pari kuukautta sitten. Säilytin jaloversoja jääkaapissa kosteassa käärössä, kunnes kasvukausi alkoi ja varttamisaika oli otollinen. Onnistuminen ei ole vielä kirkossa kuulutettu, mutta vartettujen jaloversojen silmut ovat suurentuneet. Päärynäsato on yleensä onnistunut. Toinen emopuu, Porin päärynä, tuottaa herkullisia hedelmiä. Päärynöitä on tullut ajoittain niin paljon, että en edes kykene käyttämään niitä kaikkia, vaikka teen paljon hilloja ja pakastan kompottia. Etu eri lajikkeista voisi olla se, että hedelmät kypsyisivät eri aikaan ja niillä olisi eri säilyvyys.
Paisunut jaloverson silmu päärynäpuussa. Emopuu on Forssin päärynä ja jaloverso on lukashovka rannaja. Jaloverson pää on vahattu. Jaloverso on pussissa, jotta linnut eivät istuisi sen päälle.
Jaloverso tshizholskaja vartettu Forssin päärynäpuuhun. Lajikkeiden ominaisuuksista saa tietoa Hirvensalmen taimiston sivuilta.
Jaloverso kafedralnaja ja emopuu Forssin päärynä. Varttaminen onnistuu todennäköisesti paremmin, kun jaloverso on lähellä runkoa tai paksua oksaa.
Sinivuokko. Hepatica nobilis.
RSS Feed